Miksi vuokra-auto ulkomailla

Auton vuokraaminen tuo matkaajalle aivan uudet mahdollisuudet saada matkasta mahdollisimman paljon irti, oli sitten kyse seuramatkasta tai omatoimilomasta.

Seuramatkaajalle vuokrattu auto tuo mahdollisuuden tehdä vähintäänkin omatoimisia päiväretkiä niin varsinaisen matkakohteen nähtävyyksiin ja ostosmahdollisuuksiin kuin myös kauempanakin sijaitseviin mielenkiintoisiin kohteisiin ja uimarantoihin. Vuokra-auton etuna valmiisiin retkiin verrattuna on se, että voit itse päättää aikataulusi ja pysähtyä aivan missä itse vain haluat. Vuokra-auto tulee myös varmasti edullisemmaksi kuin valmiit retket, varsinkin, jos seurueeseen kuuluu 3-5 henkeä.

Omatoimimatkalla vuokra-auton edut vain korostuvat entisestään, kun  ei kukaan ole järjestänyt puolestasi lentokenttäkuljetuksia tai valmiita retkiä. Omatoimimatkailijalla on myös mahdollisuus vaikka kiertomatkaan, jos ei haluta olla sidottuja yhteen paikkaan. Auto vuokrattaessa on kuitenkin muistettava sopia erikseen ja etukäteen, jos aikoo ylittää valtion rajan.

Jotkut omatoimatkaajat menevät matkakohteeseen omalla autolla, millä varmasti silläkin on kannattajansa. On kuitenkin hyvä muistaa, että jo pelkkä kohteeseen  ajo vie runsaasti loma-aikaa eikä pitkien päivämatkojen ajo ole välttämättä kovinkaan rentouttavaa. Autoon tulee tuhansia lisäkilometrejä ja polttoainekulut ovat myös sen mukaiset. Unohtaa ei myöskään sovi, että esimerkiksi Espanjaan ajo edellyttää edellisen lisäksi vielä yöpymisiäkin. Ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalle, jos vaihtoehtona on jonkin halpalentoyhtiön tarjoushinta, millä teet meno- ja paluumatkan edullisesti ja nopeasti.

Mistä vuokra-auto kannattaa vuokrata

Jos haluat pelata niin sanotusti varman päälle, kannattaa auton vuokraus tehdä kotimaassa ja luottaa tunnetuimpiin kansainvälisenluokan suuriin vuokraamoihin. Etukäteen vuokrattu auto odottaa sinua jo lentokentällä jos niin haluat. Autoja ulkomailla luotettavasti vuokraa mm. Holiday Autos, sekä Avis.

Auton voi vuokrata myös vasta kohteessa. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että sopiminen pitää tehdä vieraalla kielellä. Myös sopimukset ovat vieraskielisiä, mikä voi aiheuttaa yllätyksiä, jos auton tai siihen liittyvien muiden  vuokrausehtojen kanssa ilmenee ongelmia.

Huomioi sopimusta tehdessäsi

Autoa ei tarvitse palauttaa samaan paikkaan, missä se on vastaanotettu, mutta siitä joutuu maksamaan lisämaksun.

Sopimusta laadittaessa on ilmoitettava kaikki ne henkilöt, jotka tulevat mahdollisesti ajamaan autoa.

Monet vuokraamot edellyttävät kuljettajalta riittävää ikää. Alaikäraja voi olla esimerkiksi 21 tai 25 vuotta. Myös yläikärajoja käytetään esim. 95 vuotta.

Tarkista, tuleeko sinun palauttaa auto tankattuna vai tankki vajaana. Selvitä myös, onko autolle asetettu kilometrirajoitus ja miten käy, jos palautusaika jostain syystä tulee ylitetyksi.

Tarkista auton kunto ja mahdolliset kolhut, ettet joudu jälkikäteen maksumieheksi.

Riittääkö matkakohteessa suomalainen ajokortti vai tarvitaanko kansainvälinen ajokortti.

Tarkista niin auton kuin kuljettajan että matkustajienkin vakuutusturva. On hyvä miettiä etukäteen, esim. minkälaiset omavastuut kuljettajalla on, jos vuokra-autolla joudutaan kolariin tai se varastetaan tai jos tulee henkilövahinkoja.

Kiinnostuitko auton vuokrauksesta?

Lue lisää ulkomailla autoja vuokraavien yritysten sivuilta: Holiday Autos, sekä Avis.

Santorini on Kykladien saariryhmän saarista eteläisin ja maaalauksellisessa  karuudessaan yksi  Kreikan ja maailmankin kauneimmista saarista. Ei siis mikään ihme, että Santorini on aina ollut myös valokuvaajien suosikki ja niimpä  sieltä kuvattuihin postikortteihin törmää melko varmasti Kreikan kaikissa turistikohteissa.

Santorinin nähdessään on vaikea uskoa ensi silmäyksellä, että täällä tapahtui noin 1500 vuotta ennen ajanlaskun alku valtava tulivuorenpurkaus. Se sinkosi saaren sisäosat ilmakehään, jolloin vesi täytti 11 kilometrisen kraaterin. Tämä tulivuoren purkaus tai tarkemmin sen synnyttämä hyökyaalto tuhosi minolaisen kulttuurin Kreetan saarelta ( kts. tarkemmin Ksossoksen kertova artikkeli). Santorinia on myös pidetty joissain arvioissa kadonneena  Atlantiksena.

Tulivuoren kraaterin reunoista osa selvisi räjähdyksestä ja näin syntyivät Santorinin ja  Thirasian saaret. Merkille pantavaa on, että tulivuori on edelleen akttivinen ja sen seurauksena kalderaan keskelle  on syntynyt kaksi uutta saarta. Näillä saarilla vierailevat voivat mm. kylpeä kuumissa rikkipitoisissa lähteissä.

Varsinainen Santorinin saari, jota myös Thiraksi kutsutaan, on noin 80 neliökilometrin laajuinen ja siellä asuu vakituisesti noin 12.000 asukasta. Saaren pääkaupunki Fira on rakennettu aivan yli 300 metriä korkean kalderan reunalle ja osin sen yläreunaan.

Tästä upeasta sinivalkoisesta kaupungista on, kuten arvata saattaa, mahtavat näkymät  merelle ja muille pienemmille saarille upeista auringonlaskuista puhumattakaan  Samaa voi sanoa vähän  pohjoisemmasta löytyvästä Oian pikkukylästä, joka on moniväristen talojensa vuoksi maailman valokuvatuimpia.

Santorinilla vierailevan  tulisi ehdottomasti tehdä  meriretki kalderalle, sillä mereltä avautuvat aivan mahtavat ja ainutlaatuiset näkymät Firalle ja Oiaan, jotka näyttävät roikkuvan aivan jyrkänteen reunalla. Thiran satama eli niin sanottu “vanha satama” sijaitsee kaupungin kohdalla, mutta alasmeno vaatii yli 600 porrasta. Matkan voi tehdä myös aaseilla tai lähes pystysuoraan kulkevalla köysiradalla.

Santorinin ehdottomiin vierailukohteisiin kuuluvat Akrotirin kaivaukset, jotka ovat tällä hetkellä yhdet Kreikan tunnetuimmista argeologisista kaivausalueista. Löydöksen tekee erittäin merkittäväksi se, että paikalta on löydetty kokonainen kaupunki. Kaivaukset antavat oivan kuvan siitä, miten täällä asuttiin tuhansia vuosia sitten.

Turistien suosiossa ovat erityisesti Kamarin ja Perissan lomakeskukset saaren vastarannalla, josta löytyy myös mustahiekkaisia rantoja. Välimatkat ovat pieniä, sillä esim. Kamarista on Firaan vain noin 10 kilometriä.

Saarelta on päivittäiset yhteydet Ateenaan, Iokselle, Naxokselle ja Parokselle. Saaren pieneltä lentokentältä on päivittäinen lentoyhteys Ateenaan, Kreetalle ja Mykonokselle. Saari on myös monien Välimeren risteilyjen vierailukohteena.

.

Kreetan kiistatta tärkein nähtävyys on Knossoksen  palatsi, jonka rakennutti minolaisten kuningas Minos jo peräti 4000 vuotta sitten. Palatsi oli kooltaan nykymittapuunkin mukaan todella valtava, sillä sen kokonaispinta-ala oli noin 22.000 neliömetria ja huoneita oli kaikkiaan noin 1500. Palatsista löytyivät muun muassa ilmastointi ja vesikäymälät, jotka maailman mittakaavassa ovat vielä nytkin ylellisyyttä, joihin monella ei ole varaa.

Palatsista löytyneet mahtavat maalaukset ja mosaiikit, kulta- sekä keramiikkaesineet kertovat myös omaa kieltäää todella korkeasta kulttuurin tasosta.Palatsin rakentajia, minolaisia, on pidetty  näiten löytyjen jälkeen ensimmäisen euroopalaisen korkeakulttuurin edustajina.

Minolaiskulttuurin uskotaan tuhoutuneen aikavälillä 1650-1600 eaa, kun Santorinilla tapahtunut tulivúorenpurkaus aiheutti valtaisan, yli 100 metriä korkean tsunamin, joka iski kohtalokkassti Kreetalle.

Knossoksen palatsi eli tämän jälkeen mytologisissa tarinoissa, joissa kerrotiin valtaisasta palatsista ja sen alle rakennetusta labyrintista. Labyrintissa asui  puolestaan Minotaurus, joka oli puoliksi härkä osin ihminen ja vaati ihmisuhreja.

Vielä nykyaikaakin tultaessa seudun väki kertoi tarinoita entisestä mahtavasta kulttuurista, joka seudulla oli vallinnut. Monet vastaavat aiemmat tapahtumat olivat olivat osittaneet, että harvoin on savua ilman tulta ja niin nytkin.

Minos Kalanairinos löysi Knossoksen vuonna 1878, mutta varsinaiset kaivaukset paikalla alkoivat 1900-luvun vaihteessa englantilaisen sir Arthur Evansin johdolla.Suurin osa palatsia löytyi jo vuoden 1900 kesäkuussa, joskin kaivaukset jatkuivat vielä vuosikymmeniä. Maasta esiin kaivettu palatsi ei ollut nykyisessä muodossaan, vaan se rakennettiin Evansin johdolla samanlaiseksi kuin sen kuviteltiin “historian alkuhämärässä” olleen. Tälle ratkaisulle Evans ei ole muuten saanut kaikkien tutkijoiden kiistatonta kannatusta.

Toisen kerran menimme Kreetalle kesäkuussa 1994 ja nyt kohteena oli Hersonissos ja vielä tarkemmin sanottuna reilun 3 kilometrin päässä sijaitseva Staliksen kylä. Hersonissos sijaitsee 30 kilometrin päässä Heraklionista. Hersonissos niin kuin moni muukin saaren paikkakunta on alunpitäen ollut kalastajakylä, mutta sitten seudun komeat uimarannat on “löydetty” ja matkailubisnes on alkanut saada yhä suuremman merkityksen. Ylla kuva Hersonissoksen satamasta.

Majoituspaikkanamme oli viehättävä  hotelli Arminda, joka näkyy edelleen olevan matkanjärjestäjien ohjelmassa. Hotellilla oli kaunis puutarha ja hyvä uima-allasalue. Hienohiekkaiselle hiekkarannalle oli  matkaa vain noin 200 metriä. Hotellin henkilökunta ansaitsee erityismaininnan ystävällisyydestään.

Rethymnon

Kolmannen Kreetan matkamme kohteena oli lokakuussa 1998 Rethymnon, joka sijaitsee reilun 70 kilometrin päässä Herakleonista. Rethymnonissa asuu noin 40.000 asukasta ja se tekee siitä saaren kolmanneksi suurimman kaupungin. Varsinainen majapaikkamme hotellia Julia sijaitsi Platanaksen kylässä noin 5 km päässä Rethymnonista. Uimarantaan oli matkaa vain 250 m.

Rethymnon on hyvä kulkea kaikki aistit avoinna, sillä nähtävää riittää. Kaupungissa sekoittuvat oivalla tavalla vanha venetsialainen, turkkilainen ja tietysti kreikkalainen kulttuuri. Venetsialaisten vaikutuksesta muistuttaa ehkä merkittävimmin heidän 1500-luvun lopulla rakentamansa valtava linnoitus, Fortezza.

Myös toinen turisteja houkutteleva paikka, sisäsatama, on venetsialaista alkuperää, joskin kokonaisuuteen liittyvä majakka on rakennettu turkkilaisen toimesta.

Sataman takaa löytyy vanha kaupunki sille tyypillisine kapeine katuineen. Siellä on helposti nähtävissä niin venetsilaisajan kuin turkkilaisen ajankin vaikutukset kaupunkikuvaan. Taloissa näkyy puisia haaremiparvekkeita unohtamaata moskeijoita ja minareetteja. Kaupungin keskustassa pääsee uimaan ja rantaa riittää kymmenisen kilometriä.

Hania

Viides Kreetan matkakohteistamme oli Hania ja vielä tarkemmin sanottuna todella viehättävä Plataniaksen pienehkö kylä, joka sijaitsee noin 10 km länteen Haniasta. Plataniaksen keskuksena oli pieni keskustori, jonka äärellä oli monia viehättäviä tavernoja. Hotellistamme oli vain kivenheitto todella komealle uimarannalle.

Varsinainen mielenkiintomme suuntautui  kuitenkin Haniaan, Kreetan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Haniasta on myös hyvä tietää, että se oli saaren pääkaupunkina vuodet 1845-1971. Hanian kaupungin kiistaton tunnus on sen Venetsialainen satama. Firkasin linnakkeessa on merimuseo. Sataman näkymiin kuuluu myös entisen Janitsaarien moskeijan kupoli, jonka edestä lähtee vossikka-ajeluja vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki on muuten useammankin vierailun arvoinen

Tähän tietoon viimeisimmän Kreetan matkan teimme tänä syksynä 2011 ja sen kohteena oli Hania tai tarkemmin sanottuna Kolimbari. Matkakohteen valinnan taustalla oli se, että tuleva vuonna 2012 juhlimme  35-vuotishääpäiväämme ja kuten joku voi muistaa, suuntautui varsinainen  häämatkammekin silloin aikoinaan tälle upealle saarella. Niinpä Kreeta, jos mikä tuntui oikella kohteele käynnistellä tulevaa juhlavuotamme.

Kreikka on ollut yksi suosikkimatkakohteemme aina siitä lähtien kun ensi kerran kävimme siellä elokuussa vuonna 1978. Tämä ensimmäinen etelänmatkamme oli myös samalla virallinen häämatkamme, naimisiinhan olimme menneet reilua vuotta aiemmin eli  juhannuksena 1977. Sen jälkeen olemme käyneet Kreikassa kaikkiaan 13 kertaa ja pelkästään Kreetalla 6 kertaa, joista ensimmäinen ja syksyllä 2005 tehty matka suuntautuivat molemmat Agios Nikolaokseen. Olemme olleet myös Haniassa kaksi kertaa, Rethymonissa ja Hersonisoksessa molemmissa kerran. Aivan ensimmäiseksi keskitynkin Kreetan saareen ja Agios Nikolaokseen, muista Kreetan matkakohteistamme kerron seuraavalla kerralla. Kreetan tärkeimmistä nähtävyyksistä eli Knossoksen palatsista sekä Samarian rotkosta on omat juttunsa Maailman nähtävyyksissä, minne pääset nimeä klikkaamalla.

Kreeta on Kreikan suurin ja Välimeren 5. suurin saari. Pituutta on noin 250 km ja ja leveyttä enimmillään 60 km. Saarelta löytyy peräti 4 eri vuoristoa. Saaren keskiosat ovatkin jylhää vuoristoa, joka paikoin ulottuu rannikolle saakka. Korkeimmat vuorenhuiput kohoavat useammassa paikassa lähelle 2 500 metriä. Vuorten ohella löytyy hedelmällisiä tasankoja esimerksi Lasithi. Näillä viljelyalueilla kasvatetaan hedelmiä, viinejä ja oliiveja.

Kreetan varsin jylhää luontoa on osuvasti usein kuvattu karun kauniiksi. Kaiken kruunaa kuitenkin meri, joka paikasta ja valosta riippuen näyttää siniseltä, turkoosilta tai jopa smaragdin vihreältä. Varsinkin saaren pohjoisrannikolta löytyy todella runsaasti rantoja turistien ja paikallistenkin iloksi. Osa on hiekkarantoja, osassa on pientä nuppukiveä.

Syyskuussa 1978 lensimme Finnairilla saaren pääkaupunkiin Heraklioniin.  Lentokentältä menimme busseilla 70 km matkan  Agios Nikolaokseen, joka sijaitsee Kreetan itärannalla, uskomattoman kauniin Mirabellolahden pohjukassa. Nimensä kaupunki on saanut merimiesten suojeluspyhimyksen, Pyhän Nikolaoksen, mukaan. Kaupunki on myös Lassithin läänin pääkaupunki.

Majoituimme Cronos hotelliin, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Aamulla heräsimme vähintäänkin yllättyneinä aitoon kukonlauluun. Ihastelimme parvekkeeltamme avautuvaa näkymä, joka oli suoraan keskusaukiolla, jota komistaa Eleftherios Venezeloun muistomerkki. Hänhän oli erittäin merkittävässä roolissa, kun Kreetta monien vaiheiden jälkeen liitettiin Kreikkaan vuonna 1913.

Matkatoimistolta saatu lehtinen  kertoi Agios Nikolaoksen olleen aiemmin pieni ja hiljainen kalastajakylä. Siitä oli kuitenkin  ajan oloon tullut kuitenkin (siis v 1978 tilanne) suosittu, eloisa ja kaunis lomakaupunki, jonka tärkein toimeentulon lähde oli matkailu. Tätänykyä se on koko saaren saaren suosituin lomakohde, mutta siitä huolimatta Agios Nikolaos edelleenkin jokseenkin aito ja vanha kaupunki. Muutoksiakin on tapahtunut. Kaupungin keskustan vanhat pikkuliikkeet tuntuivat kadonneen kokonaan ja tilalle oli tullut valtava määrä turistikauppoja, mutta tämähän ei sinällään ole kovinkaan erikoista. Paikka tuntui joka tapauksessa edelleenkin suorastaan mahtavalle.

Agios Nikolaoksen tärkein luonnon nähtävyys ja ainutlaatuisen tunnelman luoja on niin sanottu Pohjatonjärvi, joka on lyhyellä kanavalla yhdistetty mereen. Järven ympäriltä löytyy lukuisa joukko tavernoja, jotka illan hämärtyessä täyttyvät niin paikallisista asukaista kuin turisteistakin.

Siellä meillekin tulivat tutuiksi kreikkalainen salaatti, viininlehväkääryleet, kreikkalaiset lihapullat, feta-juusto ja monet muutkin kreikkalaisen keittiön maailmallekin sittemmin levinneet herkut Kalaruuat olivat yllättävän kalliita siihen nähden, että oltiin kuitenkin meren ympäröimällä saarella. Kalastajien mukaan kalaa tulee kuitenkin niukasti ilmeisesti liiallisen kalastuksen vuoksi.

Uimaan kaupungin alueellaa pääsee useammassakin paikassa, mutta lähin hienohiekkaranta Almiros, sijaitseen 2 km päässä. Jos historia kiinnostaa, pääsee paikallisessa argeologisessa museossa tutustumaan Lassithin läänin  alueelta tehtyihin esinelöytöihin.

Spinalongan saari, linnoitus ja Euroopan viimeisin leprasiirtola

Historiasta kiinnostuneille suosittelen myös risteilyä Spinalongan saarelle. Venetsilaiset rakensivat saarelle 1500-luvulla ison ja erittäin vaikeasti valloitettavan linnoituksen, joka 1700-luvulla siirtyi  turkkilaisten haltuun. Sen jälkeen kun Kreetasta 1913 tuli osa Kreikkaa ja linnoitus siirtyi valtion haltuun, päätettiin linnoituksen tiloihin laittaa leprasiirtola. Sinne  sijoitettiin 400 potilasta ja se toimi tässä tehtävässä aina vuoteen 1957.  Nykyisin tämä asumaton saari on tärkeä matkailunähtävyys.

Ierapetra – Euroopan eteläisin kaupunki

Agios Nikolaos on myös oiva paikka tehdä vaikka omatoimiretki Iearpetraan, Euroopan eteläisimpään kaupunkiin. Kaupunki sijaitsee Kreetan etelärannikolla Libyanmeren rannalla. Se on tunnettu hyvistä säistään ja Kreetan pisimmästä uimarannasta. Kaupungin ehkä mielenkiintoisin rakennus on talo, jossa Napoleon majoittui, kun hänen Egyptiin menossa ollut laivastonsa ankuroitui Ierapetraan 1700-luvun lopulla.

Milloin matkustaa Kreetalle?

Tästä painamalla näet  Kreetan ( Heraklionin lentokentän) tämän hetkisen sään sekä 10-päivän ennusteen. Näet myös kaikkien 12 kuukauden keskimääräiset ylimmät ja alimmat lämpötilat.

Ahvenanmaalle

Metsäteollisuus maksoi hyvin kesätyöläisille, mutta varsinainen häämatka päätettiin siirtää lähitulevaisuuteen ja matkustaa ensi alkuun  tuttavapariskunnan kanssa Ahvenanmaata ihmettelemään. Matka taitettiin Naantaliin tuttavien kuplavolkkarilla. Matkatavaroita ei ollut paljon, mutta ei niitä tuohon autoon olisi kyllä paljon mahtunutkaan. Naantalista lähdimme yölaivalla kohti Maarianhaminaa, jonne saavuttiin aamuyöllä joskus 4-5 aikaan. Kaupungin kadut olivat aivan autioita eikä väkeä aikaisen ajankohdan vuoksi näkynyt missään.

Bomarsundin linnoitus

Kun kaikki paikat olivat kiinni, päätimme ajella ensialkuun Bomarsundin linnoituksen raunioille Sundin kuntaan. Bomarsundin linnoitusta rakensivat vuosina1832-1954 venäläiset, jotka 1808-9 käydyn Suomen sodan jälkeen olivat saaneet Suomen ohella myös Ahvenanmaan omistukseensa. Bomarsundin linnoituksen historia jäi kuitenkin harvinaisen lyhyeksi, sillä se  tuhottiin kokonaan ennen kuin sitä oli saatu edes kokonaan valmiiksi.

Krimin sota käytiin vuosina 1853-56. Tässä sodassa olivat toisella puolellaVenäjä sekä Turkki ja vastapuolena Englanti sekä Ranska. Sotaa käytiin pääasiassa  Mustallamerellä sijaitsevalla kuuluisalla Kriminniemimaalla, Balkanilla, Venäjän Tyynenmeren rannikolla ja Vienanmerellä pohjoisessa, mutta myös Itämerellä. Itämerellä käydyistä taisteluista on Suomessa käytetty myös nimeä Oolannin sota (Åland = Ahvenanmaa). Itämerelle saapunut englantilais-ranskalainen laivasto  pommitti tykeillään Bomarsundin linnoituksen raunioiksi ja loput räjäytettiin.

Paikalla oli kuitenkin nähtävää, pieniä osia linnoituksesta ja tykkejä asemineen. Mainittakoon, että sama laivasto tuhosi monia muitakin linnoituksia, pommitti Suomen rannikkokau-punkeja ja yrittipä niihin maihinnousujakin. Kokkolan keskustassa olevasta puistosta muuten löytyy yksi vihollisilta tuolloin kaapatuksi saatu maihinnousuyritykseen osallistunut vene.

Aamutuimaan paikalla ei ollut paikalla meidän lisäksemme  ketään muuta. Kun nähtävyys oli käyty läpi, päätimme jäädä paikalle odottamaan, että matkamuistokioski avaisia ovensa. Autossa oli lämmintä ja yöunet olivat jääneet todella niukoiksi.  Eipä siis ihme, että koko porukamme nukahti hetkessä istualleen. Kun sitten heräsimme ihmisten hyörinään, oli vierähtänyt 3 tuntia.  Nuorena sitä nukkuu vaikka seisaillaan, jos ei muu auta.

Kastelholman linna

Ostimme kioskista juomaa ja lähdimme ajeleman kohti Kastelholman linnaa. Tämä linna rakennettiin 1200-luvulla (perustamisajankohdasta ei ole kiistaonta tietoa) vahvistamaan ja puolustamaan Ruotsin valtakunnan valtaa Ahvenanmaalla. Vuosisatojen varrella siellä asunut ja vieraillut moni kuningas ja mahtimies. Olivatpa Eerik  XIV puolisonsa Kaarina Maununtyttären kanssa vankeina linnassa syksyllä 1571.  1700-luvulla linna paloi ja jäi senjälkeen autioksi. Linnan kunnostustyöt olivat käynnissä vuonna 1977 ja nykyisinhän linna varsin hyvässä kunnossa.

Jan-Karlsgården

Aivan linnan vieressä sijaitsee toinen mielenkiintoinen kohde, nimittäin Jan-Karlsgården. Se on ulkoilmamuseo, jossa on täydellinen ahvenanmaalainen 1800-luvun talonpoikaistila savusaunoineen, pajoineen, aittoineen ja luhtineen.Tarjolla oli käsitöitä, matkamuistoja ja erilaisia virvokkeita Ahvenanmaan pannukakkuja unohtamatta.

Eckerö, Posti- ja tullitalo

Eckerö on Ahvenanmaan “mantereen” läntisin paikka. Tänne saapuvat myös Ruotsin Grisslehamnista lähtevät lautat. Eckerön merkittävin nähtävyys on mahtava, itsensä C.L. Engelin ja C. Bassin suunnittelema rakennus, joka valmistui  Venäjän vallan aikana (vuonna 1828) Posti- ja tullitaloksi. Tätä valtavankokoista rakennusta katsellessa on hyvä muistaa, että se on  ajalta, jolloin Eckerö oli Venäjän, maailman suurimman keisarikunnan, läntisin etuvartio. Eckerössä ihailimme myös yhtä Ahvenanmaan 13 keskiaikaisesta kivikirkosta.

Maarianhamina

Sopu-teltassa campingalueella nukutun yön jälkeen suuntasimme Maarianhaminaan. Kaupunki perustettiin vuonna 1861 ja nimensä se sai tuolloisen Venäjän keisarinnan Maria Alexandrovin mukaan. Kaupungin mielenkiintoisimmat nähtävyydet liityvät merenkulkuun, jota ahvenanmaalaiset ovat harjoittaneet kalastuksen ja maanviljelyn ohella vuosisatojen ajan.
.

Maarianhaminaa sanotaan ”tuhansien lehmusten kaupungiksi”. Tämän nimen se on saanut kaupungin halki kulkevasta lehmusten reunustamasta puistokujasta. Maarianhamina   on kesäiseen aikaan todella vilkas pikkukaupunki. Kaupungissa on reilu 11.000 asukasta, mikä se tekee siitä  Suomen suurimman, yksikielisen,  ruotsinkielisen kunnan.

Ahvenanmaan merenkulku

Maarianhamina on merkittävä satamakaupunki, jossa käy vuosittain 1.5 miljoonaa laivamatkustajaa. Tukholmasta, Kapellskäristä, Helsingistä, Turusta ja Tallinnasta saapuvat suuret autolautat vierailevat Länsisatamassa, kiitos EU:n taxfree säädösten. Niemen vastakkaiselta rannalta löytyy itäsatama, jonne omalla  veneellä saapuvat voivat ankuroitua. Myös Länsisatamassa on vierassatama.

Ahvenamaalaiset laivanvarustajat ja suurten purjelaivojen aika

1800-luvun loppupuolella laivanvarustuksesta tuli Ahvenanmaalla varsinainen kansanliike, kun jopa niin rengit kuin piiatkin ostivat osuuksia laivoista unelmoidessaan suurista voitoista. Suurten purjealusten eli syvänmeren purjehtijoiden kultakausi alkoi Ahvenanmaalla ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin monet merkittävät eurooppalaiset laivanvarustajat möivät purjelaivansa  pois ja siirtyivät käyttämään rahtikuljetuksissa lähes pelkästään höyryaluksia.

Ahvenanmaalaiset laivanvarustajat Gustaf Erikson ja Hugo Lundqvist näkivät tilaisuutensa koittaneen, kun  yhtäkkiä tarjolla oli ja vielä halvalla maailman parhaimpia syvämerenpurjehtijoita. Gustaf Eriksonista tuli  noiden purjelaivahankintojen jälkeen maailman viimeisten isojen purjelaivojen  merkittävin varustaja. Näitä suuria purjelaivoja käytettiin erityisesti rahdin kuljetukseen pitkillä matkoilla, kuten Australiasta Englantiin. Eriksonin laivasto käsitti vuonna 1935 kaikkiaan 29 alusta.

Museolaiva Pommern

Tuon merkittävän ajanjakson muistomerkkinä Maarianhaminan satamassa seisoo museolaiva Pommern, joka on rakennettu Skotlannissa vuonna 1903. Erikson osti aluksen vuonna 1923 ja vuonna 1953 hänen lapsensa lahjoittivat sen Maarianhaminan kaupungille. Pommern onkin oiva tyylilajinsa edustaja, sillä voittihan se peräti pariin otteeseen suurten vehnälaivojen välisen Australia-Englanti kilpapurjehduksen.  Vierailu Pommernilla sai meidät kiinnostumaan merenkulun historiasta. Menimmekin seuraavaksi aivan lähellä sijaitsevaan, todella korkeatasoiseen Ahvenanmaan merenkulkumuseoon.

Ahvenanmaalla on tuon ensi kerran jälkeen tullut vierailtua useampaan otteeseen; pari kertaa luokanvalvojan ominaisuudessa ja pari kertaa juhannuksen vietossa. Ahvenanmaa onkin mitä ihanteellisin matkakohde. Olo on kuin ulkomailla, välimatkat ovat lyhyitä, maisemat todella kauniita ja hienoja nähtävyyksiä on kohteen kokoon nähden todella runsaasti.

Kauko Matka

Tukholman Vasa-museosta löytyy ainutlaatuinen nähtävyys koko maailmankin mittapuulla mitattuna. Siellä voi nimittäin ihmetellä ja ihailla Vasa-laivaa, joka on maailman ainoa, vielä olemassaoleva 1600-luvulla rakennettu alus. Vasan ainutlaatuisen  säilymisen taustalla on se, että puisia hylkyjä suolaisissa vesissä syövä laivamato ei viihdy lainkaan Itämeren vähäsuolaisessa murtovedessä.  Ei siis mikään ihme, että alus on saanut aivan oman museonsa.

Vasa-laivan historiaan liittyy suurta dramatiikkaa, sillä se upposi neitsytmatkallaan elokuun 10. päivänä vuonna 1628 Beckholmenin edustalla melkein heti Tukholman satamasta lähdettyään. Laiva oli juuri ampunut kunnialaukauksia, kun kovat tuulenpuuskat kallistivat sen kyljelleen. Vasa upposi, kun vesi pääsi laivaan avoinna olleiden tykkiluukkujen kautta, ja unohdettiin.

Unohduksiin jääneen laivan löysi vuonna 1956 Anders Franzén, mutta vasta huhtikuun 24. päivänä vuonna 1961 se nostettiin pinnalle eli laiva ehti olla meren pohjassa peräti 333 vuotta.
Jälkikäteen ajatellen laivan uppoaminen ja merenpohjassa säilyminen oli jälkipolvien ja varsinkin tutkijoiden  kannalta suoranainen onnenpotku, sillä sen alkuperäisosista säilyi yli 95%, irrallisia puuesineitä löytyi 14.000, joista puisia veistoksi on 700.

Alla laivan pienoismalli.

.

Visbyn kaupunki Gotlannin saarella Itämerellä oli keskiajalla tärkeä Hansaliiton kaupan keskus . Sieltä käytiin kauppaa erityisesti  Novgorodin kanssa, joskin monien kaupankäyntimatkojen uskotaan ulottuneen paljon kauemmaksikin. Täältä tehtiin myös ristiretkiä Latviaan. Merirosvot ottivat saaren haltuunsa 1300-luvun lopulla. Seuraavaksi saaren otti  haltuunsa Saksalainen ritarikunta. Sittemmin Visbyn taloudellinen merkitys kaupankäynnin keskuksena väheni, mutta sen historiallinen merkitys kasvoi vain kasvamistaan turismista puhumattakaan.

Visbyyn vanha muurien ympäröimä vanha kaupunki on ainutlaatuinen niin  pohjolassa kuin koko maailmassakin, mistä kertonee parhaiten se, että liitettiin vuonnan 1995 UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Kaupungin ympäröivä, kalkkivestä tehty muuri on kaikkiaan 3.6 km pitkä ja siinä  reilu 50 eri aikakausina rakennettua tornia. Parhaimmillaan muurilla on korkeutta 12 m. Kaupungin vanha asemakaava on säilynyt liki entisellään. Erikuntoisia keskiaikaisia taloja on noin 150. Kaupungin liki 20 kirkosta on säilynyt vain 1200- luvulta peräisin oleva Pyhän Marian kirkko. Koko keskiaikaisen kaupungin ilmeen kruunaa kuitenkin lopullisesti valtava kukkaloisto,  josta saadaan kiittää  erityisesti upeita ruusuja.

Viime kertaisessa tarinassani pääsin perheemme matkakuumeen syntyhetkiin eli mitä romantisimpiin juhannuskihlajaisiin vuonna 1974. Tuo juhla sai meidät ajattelemaan, että romanttinen matka, jos mikä sopisi paremmin kuin hyvin tähän tilanteeseen.

Aurinkoinen Gotlanti

Seuraavaksi suuntasimme kohti kohti paikallista matkatoimistoa, millainen pikkukaupungistamme ihme ja kyllä jo tuolloin löytyi. Esitteitä tarvitsi ihmetellä vain hetki ja meistä molemmista tuntui selvälle, että monista mielenkiintoisista matkakohteista voiton veisi kaikin tuomariäänin Gotlanti ja Visby, jota  mainostettiin jo  tuolloin aurinkoisena sekä romanttisena ruusujen ja mahtavien keskiaikaisten muurien ja raunioiden kaupunkina. Aurinkoisuutta ei kehuta turhaan, sillä aurinkoisia päiviä Gotlannissa on eniten Ruotsissa.

Raukit ovat luonnon omaa taidetta

Gotlantihan on Itämeren ja myös Ruotsin suurin saari, jolla on pituutta 125 kilometriä ja leveyttä reilu 50 kilometriä. Matkaa Ruotsin mantereelle on noin 90 km ja Baltiaan muutaman kymmenen kilometriä piemmästi. Saaren rannat ovat länsipuolella moninpaikoin jopa 40 metriä korkeita valkoisia kalkkikivikallioita. Rannoilta löytyy kuuluisia veden muovaamia korkeita, jopa yli 10 metrisiä kivipylväitä, joita kutsutaan raukeiksi. Komeimmat raukit löytyvät Fårön saarelta, minne pääsee lautalla. Tämä samainen saari on tullut kuuluisaksi myös Ingmar Bergmannin lomasaarena.

Merisairaus ei paljon naurata

Jos laivalla matkustaa esimerkiksi Turusta Tukholmaan, tehdään matka suurelta osin saaristossa, mikä suojaa pahimmalta merenkäynniltä. Karttaa nopeastikin vilkaisemalla taas huomaa, että matka Helsingistä Sliteen Gotlantiin tapahtuu suurelta osin aavalla merellä, missä myrsky saa raivota oikein kunnolla.

Helsingissa astuimme nykymittapuun mukaan varsin pieneen autolauttaa, joka oli nimeltää Finnhansa tai Finnpartner, joka liikennöi reitillä Helsinki-Slite/Nynäshamn-Karlskrona-Lübeck, joista Slite oli Gotlannin satama. Laivan liput suorastaan paukkuivat pinkeinä erittäin kovassa tuulessa. Me keskisuomalaiset emme kiinnittäneet asiaan kuitenkaan minkäänlaista huomiota, vaan tutustuimme huolettomina laivaan ja sen palveluihin. Vielä tuossa vaiheessa merisairas-sana oli hyvin teoreettinen käsite, mutta ei ikävä kyllä enää kauan.

Heti kun päästiin avomerelle, alkoi laiva aallon pohjalta aallon harjalle ja taas pohjalle ja niin edelleen. Hyvin nopeasti saimme aivan uutta tietoa itsestämme. Selvisi nimittäin , että olen henkilö, joka on erittäin altis merisairaudelle. Selvisi myös, että hyvin moni muukin herkkä merenkäynnille. Kohta vessat olivat täynnä pahoinvoivia matkustajia. Pian täyttyivät myös käytävävien varret pitkälleen menneistä, huonokuntoisista matkustajista. Merenkäynti oli niin kovaa, että astiat lentelivät ravintolassa, mutta  Pink Panthers yhtye vain jatkoi soittoaan sitkeästi. Merimatka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta tultiinhan sitä lopulta Sliteen.

GOTLANNISSA  PERILLÄ

Kovalle maallekaan pääsy ei tuonut heti täyttä helpotusta huonoon oloon. Slitestä jatkettiin linja-autolla Visbyhyn ja majapaikkoihin. Majoitus oli tuolloin ns. yksityismajoitus, jota voisi parhaiten kuvata bed&breakfastaksi ilman breakfastia. Aamiaistakin kyllä oli luvassa, mutta sen tarjoilu tapahtui hotelli Borgenissa lähellä ns itäistä porttia.( Liekö tuota ravintolaa edes olemassakaan, ei ainakaan netissä näkynyt. Samaa voi sanoa St. Hans Koditori`stä, jonka sanottiin tuolloin olleen Visbyyn tunnetuin kahvila, jonka herkkuja tuli nautittua useampaan otteeseen.)

Meidän majoituspaikkamme oli kerrostalossa ja kaikeksi onneksi hyvin lähellä porttia, josta pääsi vanhaan kaupunkiin. Seuraavana aamuna olo oli palannut normaaliksi ja olimme valmiita ja innokkaita aloittamaan tutustumisen saaren ja varsinkin Visbyyn ihmeisiin. (Kts myös Visbyhyn keskittyvä “Ruotsin merkittävimpiä nähtävyyksiä Keskiaikainen Visby Gotlanti”

Vaikka olimme tuolloin vielä parikymppisiä, minä 20 ja morsiammeni 18, päätimme historista kiinnostuneina ottaa tarjotun kaupunkiretken, joka tehtiin kävellen kiertäen kaikessa rauhassa pitkin ja poikin kaupungin mahtavia mukulakivisiä kujia. Ja nähtävää kyllä riitti, mielenkiintoisia yksityiskohtia tuntui olevan jokapaikassa Tutustuimme myös keskiaikaiseen Pyhän Marian kirkkoon sekä ainutkertaiseen kasvitieteelliseen puutarhaan.

RETKI LUMMELUNDAN TIPPUKIVILUOLILLE

Teimme myös toisen todella antoisan retken, jonka kohteina olivat Bro ja Lummelunda. Bron nähtävyys oli pitäjän ylpeys, 1300-luvulla rakennettu todella upea kirkko. Lummeludassa, joka sijaitsi vain 18 km päässä Visbystä, puolestaan oli useampikin nähtävyys. Niistä kuuluisin on kuitenkin varmasti Lummelundan tippukiviluolat. Tippukiviluolat on tunnettu iät ja ajat, mutta vasta vuonna 1959 ne avattiin yleisölle ihailtavaksi. Maan alla riittikin ihailtavaa.

Lummelunda on aikoinaan ollut myös merkittävä teollinen keskus. Siellä on ollut rautatehdas, paperitehdas, sahalaitos ja myllyjä. Jäljellä näistä oli tuulimylly, joka muuten on Euroopan suurin sekä mahtava 10 metriä korkea vesiratas, joka alunperin oli rakennettu vuonna 1860. Vesiratas toimi kuulemma samalla paikalla kukoistaneen teollisuuden ja yritteliäisyyden muistomerkkinä.

VISBYN KESKIAIKAVIIKKO VIE MENNEILLE AJOILLE

Vuodesta 1984  Visbyssä on vietetty  keskiaikaviikkoa, ei siis harmi kyllä vielä silloin kun me siellä kävimme. Smt:n mainos kuvaili viikkoa osuvasti seuraavaan tapaan: “Ainutlaatuinen tilaisuus lähteä opastetulle matkalle tutustumaan ruusujen  Visbyhyn. Tällä viikolla keskiaika tulee takaisin. Gotlannin omaleimaiset ympäristöt, Visbyn 200 keskiaikaista taloa mutkittelevine kujineen, upeat rauniokirkot ja mahtava rengasmuuri kehystävät näytelmää, joka on vertaansa vailla. Markkinat ja musiikkia, teatteria sekä luentoja. Ritarit ottavat yhteen turnajaisissa. Keskiajan viikko koskettaa kaikkia.Se on unohtumaton matka ajassa ja tilassa sekä Ruotsin suurin historiallinen festivaali.”

Visby ja koko Gotlannin saari on mahtava lomapaikka, jonne pitäisi ehdottamasti mennä uudelleenkin ja varmaan vielä menemmekin. Saarelle ei aivan viime vuosina ole tehtyä risteilyjä, joten vaihtoehtona on lento tai sitten autolautalla ensin Ruotsin puolelle ja sieltä toisella lautalla edelleen Visbyhyn joko Oscarshamnin tai Nynäshamnin kautta.

Kauko Matka

Mount Rushmoren nimi ei varmasti ole monellekaan tuttu, mutta tilanne muuttuu, kun selviää, että sieltä löytyvät neljän yhdysvaltalaisen presidentin valtaisat muotokuvat tai tarkemmin sanottuna heidän rintakuvansa. Moni voi muistaa paikan myös Alfred Hitchcockin elokuvasta “Vaarallinen romanssi”, jossa osa elokuvan jännittävimmistä kohtauksista tapahtuu korkeuksissa patsaalla.

Tämän valtaisan monumentin teki amerikkalainen vuonna 1867 syntynyt kuvanveistäjä John Gutzon Borglum. Hän aloitti vuoren rinteen työstämisen, johon käytettiin hakun ohella dynamiittiä,  vuonna 1927 ja jatkoi työtään aina vuonna 1941 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Teos oli tuolloin muutaman kuukauden työtä vaille  valmis. Patsaan viimeistelyn suoritti veistäjän poika Lincoln, joka oli työskennellyt yhdessä isänsä kanssa.

Valmiista patsaasta löytyvät presidentit George Washington, Thomas Jefferson, Theodore Roosevelt ja Abraham Lincoln. Patsas on kuusikerroksisen rakennuksen korkuinen ja se on kiistämättä maailman suurin tai ainakin yksi suurimmista patsaista. Patsaan näkeekin paljain silmin sään salliessa aina 60 mailin päästä. Mount Rushmore sijaitsee Etelä-Dakotassa ja lähin suurempi kaupunki on 60.000 asukkaan  Rapid City, jonne patsaalta on matkaa 23 mailia.