Matkakuume ei, ainakaan näin jälkikäteen ajatellen, ollut kovinkaan pahana vielä tuolloin 1970-luvulla. Tähän tulokseen tulin, kun näin matkakirjanpidostamme, että seuraava matka tehtiin Ahvenamaalle ja vasta kolme vuotta Visbyn matkan jälkeen. Jälleen oli syytä juhlaan, sillä avioiduimme juhannuksena 1977 ja ostimme oman pienen kaksion Jyväskylästä. Olimme molemmat päässeet Yliopistoon, missä minä aloin opiskella historiaa ja vaimo saksan sekä ruotsin kieliä.
Ahvenanmaalle
Metsäteollisuus maksoi hyvin kesätyöläisille, mutta varsinainen häämatka päätettiin siirtää lähitulevaisuuteen ja matkustaa ensi alkuun tuttavapariskunnan kanssa Ahvenanmaata ihmettelemään. Matka taitettiin Naantaliin tuttavien kuplavolkkarilla. Matkatavaroita ei ollut paljon, mutta ei niitä tuohon autoon olisi kyllä paljon mahtunutkaan. Naantalista lähdimme yölaivalla kohti Maarianhaminaa, jonne saavuttiin aamuyöllä joskus 4-5 aikaan. Kaupungin kadut olivat aivan autioita eikä väkeä aikaisen ajankohdan vuoksi näkynyt missään.
Bomarsundin linnoitus
Kun kaikki paikat olivat kiinni, päätimme ajella ensialkuun Bomarsundin linnoituksen raunioille Sundin kuntaan. Bomarsundin linnoitusta rakensivat vuosina1832-1954 venäläiset, jotka 1808-9 käydyn Suomen sodan jälkeen olivat saaneet Suomen ohella myös Ahvenanmaan omistukseensa. Bomarsundin linnoituksen historia jäi kuitenkin harvinaisen lyhyeksi, sillä se tuhottiin kokonaan ennen kuin sitä oli saatu edes kokonaan valmiiksi.
Krimin sota käytiin vuosina 1853-56. Tässä sodassa olivat toisella puolellaVenäjä sekä Turkki ja vastapuolena Englanti sekä Ranska. Sotaa käytiin pääasiassa Mustallamerellä sijaitsevalla kuuluisalla Kriminniemimaalla, Balkanilla, Venäjän Tyynenmeren rannikolla ja Vienanmerellä pohjoisessa, mutta myös Itämerellä. Itämerellä käydyistä taisteluista on Suomessa käytetty myös nimeä Oolannin sota (Åland = Ahvenanmaa). Itämerelle saapunut englantilais-ranskalainen laivasto pommitti tykeillään Bomarsundin linnoituksen raunioiksi ja loput räjäytettiin.
Paikalla oli kuitenkin nähtävää, pieniä osia linnoituksesta ja tykkejä asemineen. Mainittakoon, että sama laivasto tuhosi monia muitakin linnoituksia, pommitti Suomen rannikkokau-punkeja ja yrittipä niihin maihinnousujakin. Kokkolan keskustassa olevasta puistosta muuten löytyy yksi vihollisilta tuolloin kaapatuksi saatu maihinnousuyritykseen osallistunut vene.
Aamutuimaan paikalla ei ollut paikalla meidän lisäksemme ketään muuta. Kun nähtävyys oli käyty läpi, päätimme jäädä paikalle odottamaan, että matkamuistokioski avaisia ovensa. Autossa oli lämmintä ja yöunet olivat jääneet todella niukoiksi. Eipä siis ihme, että koko porukamme nukahti hetkessä istualleen. Kun sitten heräsimme ihmisten hyörinään, oli vierähtänyt 3 tuntia. Nuorena sitä nukkuu vaikka seisaillaan, jos ei muu auta.
Kastelholman linna
Ostimme kioskista juomaa ja lähdimme ajeleman kohti Kastelholman linnaa. Tämä linna rakennettiin 1200-luvulla (perustamisajankohdasta ei ole kiistaonta tietoa) vahvistamaan ja puolustamaan Ruotsin valtakunnan valtaa Ahvenanmaalla. Vuosisatojen varrella siellä asunut ja vieraillut moni kuningas ja mahtimies. Olivatpa Eerik XIV puolisonsa Kaarina Maununtyttären kanssa vankeina linnassa syksyllä 1571. 1700-luvulla linna paloi ja jäi senjälkeen autioksi. Linnan kunnostustyöt olivat käynnissä vuonna 1977 ja nykyisinhän linna varsin hyvässä kunnossa.
Jan-Karlsgården
Aivan linnan vieressä sijaitsee toinen mielenkiintoinen kohde, nimittäin Jan-Karlsgården. Se on ulkoilmamuseo, jossa on täydellinen ahvenanmaalainen 1800-luvun talonpoikaistila savusaunoineen, pajoineen, aittoineen ja luhtineen.Tarjolla oli käsitöitä, matkamuistoja ja erilaisia virvokkeita Ahvenanmaan pannukakkuja unohtamatta.
Eckerö, Posti- ja tullitalo
Eckerö on Ahvenanmaan “mantereen” läntisin paikka. Tänne saapuvat myös Ruotsin Grisslehamnista lähtevät lautat. Eckerön merkittävin nähtävyys on mahtava, itsensä C.L. Engelin ja C. Bassin suunnittelema rakennus, joka valmistui Venäjän vallan aikana (vuonna 1828) Posti- ja tullitaloksi. Tätä valtavankokoista rakennusta katsellessa on hyvä muistaa, että se on ajalta, jolloin Eckerö oli Venäjän, maailman suurimman keisarikunnan, läntisin etuvartio. Eckerössä ihailimme myös yhtä Ahvenanmaan 13 keskiaikaisesta kivikirkosta.
Maarianhamina
Sopu-teltassa campingalueella nukutun yön jälkeen suuntasimme Maarianhaminaan. Kaupunki perustettiin vuonna 1861 ja nimensä se sai tuolloisen Venäjän keisarinnan Maria Alexandrovin mukaan. Kaupungin mielenkiintoisimmat nähtävyydet liityvät merenkulkuun, jota ahvenanmaalaiset ovat harjoittaneet kalastuksen ja maanviljelyn ohella vuosisatojen ajan.
.
Maarianhaminaa sanotaan ”tuhansien lehmusten kaupungiksi”. Tämän nimen se on saanut kaupungin halki kulkevasta lehmusten reunustamasta puistokujasta. Maarianhamina on kesäiseen aikaan todella vilkas pikkukaupunki. Kaupungissa on reilu 11.000 asukasta, mikä se tekee siitä Suomen suurimman, yksikielisen, ruotsinkielisen kunnan.
Ahvenanmaan merenkulku
Maarianhamina on merkittävä satamakaupunki, jossa käy vuosittain 1.5 miljoonaa laivamatkustajaa. Tukholmasta, Kapellskäristä, Helsingistä, Turusta ja Tallinnasta saapuvat suuret autolautat vierailevat Länsisatamassa, kiitos EU:n taxfree säädösten. Niemen vastakkaiselta rannalta löytyy itäsatama, jonne omalla veneellä saapuvat voivat ankuroitua. Myös Länsisatamassa on vierassatama.
Ahvenamaalaiset laivanvarustajat ja suurten purjelaivojen aika
1800-luvun loppupuolella laivanvarustuksesta tuli Ahvenanmaalla varsinainen kansanliike, kun jopa niin rengit kuin piiatkin ostivat osuuksia laivoista unelmoidessaan suurista voitoista. Suurten purjealusten eli syvänmeren purjehtijoiden kultakausi alkoi Ahvenanmaalla ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin monet merkittävät eurooppalaiset laivanvarustajat möivät purjelaivansa pois ja siirtyivät käyttämään rahtikuljetuksissa lähes pelkästään höyryaluksia.
Ahvenanmaalaiset laivanvarustajat Gustaf Erikson ja Hugo Lundqvist näkivät tilaisuutensa koittaneen, kun yhtäkkiä tarjolla oli ja vielä halvalla maailman parhaimpia syvämerenpurjehtijoita. Gustaf Eriksonista tuli noiden purjelaivahankintojen jälkeen maailman viimeisten isojen purjelaivojen merkittävin varustaja. Näitä suuria purjelaivoja käytettiin erityisesti rahdin kuljetukseen pitkillä matkoilla, kuten Australiasta Englantiin. Eriksonin laivasto käsitti vuonna 1935 kaikkiaan 29 alusta.
Museolaiva Pommern
Tuon merkittävän ajanjakson muistomerkkinä Maarianhaminan satamassa seisoo museolaiva Pommern, joka on rakennettu Skotlannissa vuonna 1903. Erikson osti aluksen vuonna 1923 ja vuonna 1953 hänen lapsensa lahjoittivat sen Maarianhaminan kaupungille. Pommern onkin oiva tyylilajinsa edustaja, sillä voittihan se peräti pariin otteeseen suurten vehnälaivojen välisen Australia-Englanti kilpapurjehduksen. Vierailu Pommernilla sai meidät kiinnostumaan merenkulun historiasta. Menimmekin seuraavaksi aivan lähellä sijaitsevaan, todella korkeatasoiseen Ahvenanmaan merenkulkumuseoon.
Ahvenanmaalla on tuon ensi kerran jälkeen tullut vierailtua useampaan otteeseen; pari kertaa luokanvalvojan ominaisuudessa ja pari kertaa juhannuksen vietossa. Ahvenanmaa onkin mitä ihanteellisin matkakohde. Olo on kuin ulkomailla, välimatkat ovat lyhyitä, maisemat todella kauniita ja hienoja nähtävyyksiä on kohteen kokoon nähden todella runsaasti.
Kauko Matka
Jaa